Lauantai 12.4 kotiinlähdön tunnelmissa

Lauantaina pohdimme vielä yhdessä matkan antia. Paljon on nähty ja koettu. Olemme yhdessä työstäneet blogin tuotoksia. Kirjureina toimivat Miia ja Liisa. Toivottavasti näiden kuvien ja tekstien kautta välittyy edes hitunen siitä kaikesta mitä saimme kokea. Verkostoitumista tapahtui jo matkan aikana ja käytännön tasolla viriteltiin jo jatkoyhteistyötä. Pikkuhiljaa siirrymme Pääsiäsien viettoon ja tähän kuvaan on hyvä lopettaa! Kiitos kaikille mukanaolleille hienosta matkasta!!!!

Hyvää ja rauhallista Pääsiäisenaikaa!

Perjantai 11.4.2014

Aamun ensimmäinen vierailukohde oli Aeldersagen järjestö. Se on poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton säätiömuotoinen järjestö. Säätiön juuret johtavat vuoteen 1910 eli Tanskassa on pitkät perinteet vanhusten asian esiinnostamisessa yhteiskunnassa. Järjestöllä on 690 000 jäsentä eli yli 40% tanskalaisista yli 50-vuotiaista on sen jäseniä. Järjestö järjestää paljon toimintaa esim. harrastuspiirejä ja retkiä yms.  ympäri Tanskaa. Järjestö tekee vaikuttamistyötä laajalla rintamalla niin paikallisella kuin valtakunnallisella tasolla vanhusten asioiden esiinnostamisessa.

Keskustelimme Tanskan vanhustyön tilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Maj Vingum Jensen nosti esityksessään esiin esimerkkejä  haasteista joita parhaillaan käsitellään. Aeldersagen oli toteuttanut laajan kyselytutkimuksen kaikenikäisille tanskalaisille. Tutkimuksen haastava tulos oli ettei kukaan tanskalainen halua vanhuudessaan asua vanhainkodissa. Vanhustyön kentällä on viimevuosina toteutettu laajoja teknologian kehittämishankkeita. Hankkeissa on rahoitettu esim. teknologian kehittämistä niin, että teknologian avulla aikaa säästyy asiakkaalle. Näihin teknologiahankkeisiin on saatu paljon rahoitusta, joka on laitettu nyt jäihin talouden kiristyessä. Keskustelussa nousi esiin myös se, että sosiaalityön alla olevassa vanhustenhoitotyössä ei ole niin vahvaa tutkimusperinnettä kuin esimerkiksi lääketieteen puolella.

Kehittämiskohteista työn alla on kotihoidon kehittäminen edelleen. Yhä useampi tanskalainen haluaa asua kotona niin pitkään kuin mahdollista. Jokaisella tanskalaisella on oma lääkäri, jota hän käyttää edelleen siirtyessään pois omasta kodistaan muuhun asumismuotoon. Erityisesti lääkärissäkäynti esim vanhainkodissa olevalla asukkaalla on haasteellista. Järjestö tekee työtä sen eteen, että vanhuksille saataisiin saattajat lääkärissäkäynneille ja sairaalakäynneille. Vapaaehtoiset tekevät tätä työtä paljon Tanskassa.

Yläpuolella olevissa kuvissa näkymiä eri kerroksista sekä viimeisenä näkymä ylimmässä kerroksessa sijaitsevasta ruokalan ikkunasta. Hieno näkymä yli Kööpenhaminan

Päivän toinen vierailukohde oli Betaniehjemmet hoivakoti. http://www.betaniahjemmet.dk/cms/Forside/Betaniahjemmet-
Eteisaulassa oli ensimmäisenä vastassa patsas, joka kuvasti paikan ydinajatusta: kohtaamista.

Kohtaaminen

Betaniehjemmetin hoitofilosofian ydin on kohtaaminen. Iloksemme voimme todeta, että se näkyi aidosti arjen tasolla. Seuraamme liittyi vierailumme alkumetreillä dementoitunut rouva. Meille toimintaa esitellyt sairaanhoitaja Kenneth Green Petersen kohtasi tämän rouvan kauniisti ja hän liittyikin seuraamme meidän tutustuessamme taloon.

Hoitofilosofian taustalla on tanskalainen filosofi K.E. Logstup. Betaniahjemmetissä sovelletaan myös Katie Erikksonin hoitoteoriaa. Meille kerrottiin, että käytännön toiminnan mottona on: "mikään ei ole mahdotonta ennekuin toisin todistetaan". Asukkaan toiveesta talon sisäpihalle saattaakin astella kameli jos näin on toivottu. Hoivakodista järjestetään matkoja asukkaiden ja omaisten niin toivoessa. Talon käytävällä oli kartta, johon oli nuppineuloilla merkattu matkojen kohteet. Niitä oli ihailtavan paljon. Talon henkilökunta matkustaa vanhusten kanssa ja työpäivät ovat tällöin 24-tunnin mittaisia. Henkilökunnan sitoutumista kuvastaa heidän halunsa osallistua näille matkoille.

Matkakohteita vuosien varrelta.

Betaniahjemmetissä tapasimme myös talon fysioterapeutin Alaa Gamalin  ja hän esitteli työtilojaan. Kävimme pienimuotoisessa kuntosalissa, fysioterapeutin työtilassa hierontapöytineen sekä rentoutustilassa.
Rentoutustila on saavuttanut suuren suosion niin asiakkaiden kun henkilökunnankin keskuudessa. Betaniehjemmetissä työskentelee kolme virikeohjaajaa ja he järjestävät paljon ohjelmaa. Talolla on myös laaja joukko vapaehtoisia ja on onnistuttu muodostamaan omaisista myös vertaistukiryhmiä.

Fysioterapeutti Alaa Gamal ja taustalla meille toimintaa esitellyt sairaanhoitaja.

Talon sisäpihalla oli lintuhäkki.

Vierailun aikana pääsimme aistimaan, että tässä hoivakodissa tehdään hyvää työtä. Toimintaa kehitetään jatkuvasti ja verkostoiidutaan muiden hoivakotien kanssa ja jaetaan hyviä käytänteitä. Musiikkiterapia on ollut viimeisinä vuosina kehittämisen kohteena ja talossa vierailee viikoittain musiikkiterapeutti. Betaniahjemmet haluaa aktiivisesti olla esillä ja tekee yhteistyötä aktiivisesti viestinävälineiden kanssa.

Keskiviikko 9.4.2014

Suuntasimme aamulla Flintholmiin, joka on palvelutalon tyyppinen kokonaisuus. Talo sijaitsi keskellä uutta asuinaluetta. Talo on rakennettu ovaalin muotoon. Ympäröivissä moderneissa kerrostaloissa oli esimerkiksi taitelijatalo ja opiskelija-asuntoja.


 Neljännen kerroksen osaston oleskelutila

 

Vastaava hoitaja Majken Sletting kierrätti meitä talossa. Uudessa yksikössä tilat oli rakennettu uusien suositusten mukaisiksi. Suurimmissa asukkaiden asunnoissa oli olohuone ja sen yhteydessä oleva pieni keittiö, makuuhuone ja tilava kylpyhuone. Jokaisen asukkaan koti on todella koti, jossa näkyvät myös elämisen jäljet. Tiskipöydällä voi olla tyhjiä viinipulloja ja tuhkakupissa tupakan tumppeja. Tänne tullaan elämään sellaista elämää, jota elämä on ollut ennen tätä asumismuotoa. Asukkaat vuokraavat oman huoneistonsa ja päättävät mitä palveluja ostavat arkielämänsä tueksi. Palvelujen määrä vaihtelee asukkaiden kuntoisuuden mukaan sekä sen mukaan kuinka paljon omaiset osallistuvat hoitoon.

Jokaisessa kerroksessa oli terasseja, jotka ovat aktiivisessa käytössä.

Iltapäivän vierailumme kohde oli Rigshospitalet. Sairaala on Kööpenhaminan suurin sairaala. Lene Rostgaard esitteli meille hoitajaopiskelijoiden ohjausmallia, jonka he ovat kehittäneet. Ohjaus näytti suomalaisin silmin hyvin organisoidulta. Opiskelijoilla oli myös teoriaopetusta sairaalaharjoittelun  aikana. Teoriaopetuksesta vastaavat opetushoitajat ja Lene Rostgaard.
Pääsimme kiertämään opetushoitajien Gitte Skottin ja Mette Skiverin johdolla munuaisiirtojen yksikössä sekä sydänosastolla. Opetushoitajat ovat lähihoitajakoulutuksen (social- and health care assistant, level 2) suorittaneita ja pitkän työkokemuksen omaavia hoitajia. Heidän sitoutumisensa ohjaukseen oli todella vaikuttavaa.
Työssäoppimisen ohjaajille järjestetään noin kahden viikon mittainen koulutus alan oppilaitoksissa.

Munuaisiirto osastolla oleva laasten ja nuorten rentoutmis huone, jonne ei aikuisilla ole asiaa.

 Lene Rostgaard kertoi meille sairaalan organisaatiorakenteesta. Saimme myös kuulla ja perehtyä sairaalan toimintaa ja tehokkuutta kuvaaviin lukuihin. Henkilökuntaa on talossa 8120 henkilöä ja esimerkiksi potilaspäiviä kertyy vuodessa 346000. Leikkauksia tehdään noin 44400. Näistä saa hieman käsitystä sairaalan mittakaavasta.

Näkymä sairaalan sivulta

Suomesta käsin tarkasteltuna unohdamme usein, että Grönlanti ja Färsaaret ovat osa Tanskaa. Välimatkat ovat pitkiä siis Tanskassakin.

Grönlannissa oleva sairaala ei pysty vastaamaan kaikkien erikoisalojen hoidosta. Grönlantilaiset hoidetaan tässä tapauksessa Rikshospitaletissa. Sairaalassa on erityishenkilökuntaa heitä varten. Grönlantilaisten palvelu pyritään toteuttamaan mahdollisimman pitkälle heidän omalla kielellään

 

Yksityiskohta munuaisiirto osaston ovesta.

 

Torstai 10.4.

Aamulla suuntasimme Salem nimiseen hoitokotiin, jossa meidät otettiin vastaan lämpimästi talon henkilökunnan ja asukkaiden toimesta. Hoitokoti sijaitsee pienen järven rannalla ja alla kuva ruokasalin ikkunasta.

Muistonurkkaus veti meitä heti puoleensa. Talon kellarista löytyneitä ja lahjoituksina saatuja vanhoja tavaroita on aseteltu kauniisti esille ja avarassa tilassa soi musiikki nostalgisesti rahisten vanhasta levysoittimesta.

Talon asukkailla jokaisella on omannäköinen huone, jossa voi elää elämäänsä omien tavaroiden ja muistojen keskellä. Joissakin huoneissa on myös kaunis näköala järvelle. Hoitokodissa hoitaminen ja kuntoutumisen edistäminen kulkevat käsi kädessä ja asukkaita kannustetaan tekemään itse niin paljon kuin mahdollista. Tanskalainen hygge havainnollistui hyvin, kun kahvittelimme yhdessä asukkaiden ja hoitohenkilökunnan kanssa vierailumme päätteeksi.

Iltapäivällä matkamme jatkui Louisianaan, modernin taiteen museoon, joka merenrannalla olevan sijaintinsa, arkkitehtuurinsa, patsaspuistonsa ja taideteostensa avulla muodostaa kokonaistaideteoksen. Kiersimme näyttelyitä ja keskustelimme päivällisen äärellä siitä, mikä merkitys taiteella on hoitoympäristöissä. Taideteokset herättelevät keskustelemaan erilaisista aiheista ja antavat mahdollisuuksia siirtyä mielikuvien avulla ajasta ja paikasta toiseen.

Ylhäällä kuva Lousianan sisäänkäynnistä ja alla kuva museon puistosta merelle. Päivä oli kaikin puolin antoisa.

Tänään tutustuimme Diakonissestiftelsen Lene Kildegaardin opastuksella. Jo rakennus itsessään herätti ihastusta arvokkuudellaan. Historia eli vahvana oppilaitoksessa, jossa annetaan lähihoitajan ja sairaanhoitajan tutkintoa vastaavaa koulutusta. Kuulimme tanskalaisesta koulutuksen rakenteesta ja niistä tavoista, miten elinikäinen oppiminen mahdollistuu läpi elämän.

Rakennuksesta löytyi myös pieni museo, joka kertoi oppilaitoksen historiasta. Menneisyyden henki oli aistittavissa käytävillä.

Pääsimme myös seuraamaan oppitunteja, joista kemian tunnilla rakenneltiin konkreettisesti opiskeltavia aiheita. Ilmapiiri tunneilla oli rento ja välitön. Opettaja varmisti jatkuvasti asian ymmärtämistä ja oppilaat auttoivat toinen toisiaan. Tutustuimme myös oppikirjoihin, joista ymmärsi yllättävän paljon vaikkei tanskankieltä osaakaan.

Päivän päätteeksi jatkoimme pohdintaa siitä, miten suomalainen hoitoalan koulutus vastaa työelämän tarpeita ja mitä voisimme tehdä toisin. Meillä on jo paljon hyvää, jota tulisi tuoda vielä paremmin esiin. Mutta, kuten vanha sanontakin kertoo: "kehitys loppuu tyytyväisyyteen" ja joskus pieni etäisyys, vaikka Tanskan maalta käsin, auttaa näkemään asioita paremmin.

Kiitos tästä omalle porukallemme, mutta erityiskiitoksen ansaitsevat Lene ja Liisa; joka löytää meidät aina oikeaan paikkaan :-)




Ajatustenvaihtoa paluumatkalla

Meille on jo muodostunut tapa kokoontua vaihtamaan ajatuksia päivän annista. Tanskalainen koulutusjärjestelmä vaikuttaa meistä joustavalta. Keskustelumme johdattui myös suomalaiseen vanhustenhoitoon, kuinka ollakkaan.....

Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että  vanhusten hoitotyön käytännöstä tulisi nostaa enemmän esiin positiivisia asioita. Meillä tapahtuu paljon, mutta emme ehkä osaa tehdä sitä riittävästi näkyväksi. Saimme ihastella eräästä vanhusten palveluyksiköstä tehtyä valokuvakirjaa. Kirjaan oli koostettu vuoden varrella yksikössä toteutuneita tapahtumia niin vierailevia esityksiä palveluyksikössä kuin henkilökunnan yhdessä toteuttamia tapahtumia. Näin tekeminen saadaan näkyväksi ja vaikkapa omaisille konkretisoituu se mitä kaikkea on tehty.



Tanskan maaperälle on saavuttu

7.4 aamulla startattiin matkaan ja laskeuduttiin etuajassa Kööpenhaminaan. Ruoho näytti vihreämmältä. Kevät tekee jo tuloaan täällä. Lentokentältä siirryimme hotellille ja pienen virkistäytymishetken jälkeen tallustelimme kohti Suomen Suurlähetystöä Sankt Annae Pladsilla.

Pieni virkistäytyminen hotellin alakerran bistrossa

Kuvassa istumassa oikealla suurlähettiläs Ann-Marie Nyroos ja neuvonantaja Veera Weisdorf

Vetprot vastapuolella pöytää

Meitä oltiinkin jo odottelemassa. Suurlähettiläs Ann-Marie Nyroos sekä neuvonantaja Veera Weisdorf johdattivat ja perehdyttivät meidät ansiokkaasti Tanskan yhteiskunnan tämänhetkiseen tilanteeseen. Kuulimme, että hoitoalan ihmisiä on ollut runsaasti liikkeellä tämän vuoden aikana. Ministeri Huovinen oli Tanskassa viikkoa ennen meitä.

Myös Tanskassa on meneillään suuret myllerrykset sosiaali- ja terveys toimialalla. Meille kerrottiin esimerkiksi, että Tanskaan aiotaan lähitulevaisuudessa rakentaa kuusi uutta sairaalaa. Yleisesti sairaalasektorilla ollaan muodostamatssa suuria yksiköitä, joilla jokaisella on oma erityisosaamisensa.
Suurlähettiläs kuvasi yleisesti tanskalaista tapaa työskennellä avoimeksi, rakentavaksi ja asiaan keskittyväksi.

Opimme myös tanskalaisen termin "hygge" jolle ei löydy suoraa käännöstä. Luulemme termin viittaavan "hyvänolon jalkamiseen", mukavaan tekemiseen yhdessä. Tätä harjoittelimme käytännössä paluumatkalla.

Paluumatkalla ihasteltiin Nyhavetin maisemia

5.4.2014

Matkan päätteeksi kokoonnuimme kertaalleen pohtimaan matkaa sen antia ja tavoitteita. Mietimme, ovatko matkalle asetetut tavoitteet toteutuneet.

Loimme matkan aikana uusia yhteistyöverkostoja ja kontakteja. Näitä kontakteja voidaan hyödyntää romanialaisten ja suomalaisten oppilaitosten välillä. Ryhmässämme oli edustajia kahdesta suomalaisesta oppilaitoksesta ja neljästä eri hoitotyön yksiköstä ja myös näiden välillä saatiin luotua ideoita ja mahdollisuuksia yhteistyöhön. Sovimme jo,  että tapaamme tulevaisuudessa toisemme työpaikkakäyntien merkeissä jakaen hyviä käytänteitä.

Projektin tarkoituksena oli tarjota opettajille ja asiantuntijoille omakohteinen kokemus kohdemaiden sairaaloista, koulutuksesta ja elämänympäristöstä. Nämä tavoitteet täyttyivät yli odotusten, koska saimme tutustua sairaanhoitajien koulutussysteemiin, kotihoitoon ja esimerkiksi kuntoutuslaitokseen.

Opimme ymmärtämään romanialaista sairaanhoitojärjestelmää ja kerroimme heille myös oman järjestelmämme toimivista osista. Saimme tutustua oppitunteihin koulussa ja saimme kirjallista materiaalia opetussuunnitelmasta ja opetuksen tavoitteista. Saatoimme todeta, että tavoitteet ovat samat molemmissa maissa.

Olemme kaikki valmiita yhteistyöhön romanialaisten sairaanhoidon opiskelijoiden, työntekijöiden ja opettajien kanssa. Toivotamme heidät lämpimästi tervetulleiksi Suomeen.
Saimmekin Suomeen tuotavaksemme uuden yhteistyöpyynnön.
Ihastuimme myös Romaniaan ja Bukarestiin ja haluamme ehdottomasti palata tänne vielä!

Saamamme palautteen mukaan myös suomalaiset ovat avoimia, lämpimiä ja helposti lähestyttäviä.

Näkymä hotellin ylimmästä kerroksesta.

Hotellin spa-osasto

Metrossa

 



 

 

Tämän blogin kirjoitukset ja kuvat ovat syntyneet koko ryhmän yhteistyönä.